"Abban" merkitys kristinuskossa: Jumalan rakkauden termi
Abba (kreikaksi: Αββα) on arameankielinen sana, joka tarkoittaa "isää" tai "isää". Kristillisessä teologiassa sitä käytetään terminä rakkaus Jumalalle, ja se käännetään usein "rakas isä" tai "rakas isä". Sanaa käytetään myös Uudessa testamentissa puhuttelemaan Jumalaa, erityisesti Herran rukouksessa, jossa Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan: "Isä meidän taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi." (Matteus 6:9)
Sanan Abba käyttö kristinuskossa on merkittävää, koska se korostaa Jumalan ja ihmiskunnan välistä läheistä suhdetta. Se välittää lämmön, rakkauden ja läheisyyden tunnetta, jota eivät aina välitä muodollisemmilla nimikkeillä, kuten "Jumala" tai "Herra". Abban käyttö heijastaa myös juutalaista perinnettä puhua Jumalaa "Abbana" rukouksessa, ja se korostaa ajatusta, että Jumala on rakastava isä, joka on läsnä ja lastensa käytettävissä.
Kristinuskossa käytetyn sanan lisäksi sana Abba Sitä on käytetty myös muissa uskonnollisissa perinteissä, kuten juutalaisuudessa ja islamissa, puhuttaessa Jumalaa tai muita henkisiä hahmoja. Sen merkitys ja konnotaatiot voivat kuitenkin vaihdella kontekstin ja perinteen mukaan, jossa sitä käytetään.