Ablatatiivisen tapauksen ja ablautin ymmärtäminen kielessä

Ablatiivi on kielioppitermi, joka viittaa tapaus- tai sanamuotoon, jota käytetään joissakin kielissä, mukaan lukien saksa ja latina. Näissä kielissä ablatiivia käytetään osoittamaan keinoja, joilla toiminto suoritetaan, tai toiminnan lähtö- tai saapumispistettä.

Saksassa ablatiivia käytetään tyypillisesti tiettyjen verbien jälkeen, kuten "gehen" ( mennä) tai "kommen" (tulee), ilmaisemaan liikkeen suunnan tai toiminnan aloituskohdan. Esimerkiksi:

* Ich gehe nach Hause. (Olen menossa kotiin.)
* Er kommt aus Berlin. (Hän tulee Berliinistä.)

Latinassa ablatiivia käytettiin osoittamaan keinoa, jolla toiminto suoritetaan, tai toiminnan lähtö- tai saapumispaikkaa. Sitä käytettiin myös osoittamaan prepositiota. Esimerkiksi:

* Agamus pecuniam. (Ostakaamme rahaa.)
* Ego amo libros. (Rakastan kirjoja.)

Termi "ablaut" on johdettu latinan sanasta "ablatum", joka tarkoittaa "kannettuna". Sitä käytetään kuvaamaan äänen muutosta, joka tapahtuu joissakin kielissä, mukaan lukien saksa ja englanti, joissa protoindoeurooppalaisesta *b- tulee *p- tai *t- tietyissä yhteyksissä. Tämä äänimuutos tunnetaan nimellä Grimmin laki.

Esimerkiksi saksan kielessä sana "isä" (Vater) on johdettu proto-indoeurooppalaisesta juuresta *ph2ter-, josta tuli latinaksi *pater- ja saksaksi *vater- . Tämä muutos on esimerkki ablautista.