Adagion ja Adagiettoksen ymmärtäminen klassisessa musiikissa

Adagio on musiikillinen termi, joka viittaa hitaaseen ja komeaan tempoon, tyypillisesti välillä 66-76 lyöntiä minuutissa. Adagiota käytetään usein kuvaamaan klassisen sinfonian tai konserton toista osaa, joka on yleensä hitaampi ja lyyrisempi kuin muut osat.

Adagiettos on toisaalta adagion monikkomuoto, jota joskus käytetään viittaamaan kokoelmaan hitaita kappaleita eri teoksista, jotka esitetään usein yhdessä sarjana. Säveltäjä voi esimerkiksi kirjoittaa joukon adagiettoja tietylle instrumentille tai yhtyeelle, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen luonteensa ja tunnelmansa, mutta kaikilla on sama hidas ja komea tempo.

Yleensä adagiota ja adagiettoa käytetään kuvaamaan musiikkia joka on hidasta ja mietiskelevää, keskittyen melodiaan ja tunteeseen nopeuden ja virtuoosin sijaan.