Anselm of Canterbury: Filosofian ja teologian edelläkävijä

Anselm of Canterbury (n. 1033 – 21. huhtikuuta 1109) oli benediktiiniläismunkki, teologi ja myöhemmin Canterburyn arkkipiispa. Hänet tunnetaan parhaiten uskonnonfilosofiaa koskevista töistään, erityisesti hänen väitteistään Jumalan olemassaolon puolesta, joita pidetään yhtenä länsimaisen filosofian historian vaikutusvaltaisimmista.

Anselmin kuuluisin teos on hänen "Proslogion", kokoelma lyhyitä esseitä, jotka esittelevät hänen filosofisia ja teologisia ajatuksiaan. Tässä työssä Anselm kehittää todistetta Jumalan olemassaolosta, jota hän kutsuu "ontologiseksi argumentiksi". Tämä argumentti perustuu ajatukseen, että käsitys Jumalasta täydellisenä olentona merkitsee sitä, että Jumalan täytyy olla olemassa todellisuudessa, ei vain ajatuksissa.

Anselmin muita merkittäviä teoksia ovat hänen "Monologion", kokoelma Jumalan luontoa käsitteleviä mietiskelyjä, ja hänen "Cur Deus Homo", tutkielma Kristuksen inkarnaatiosta. Hänellä oli myös merkittävä rooli keskiajalla syntyneen filosofisen ja teologisen liikkeen, skolastiikan, kehityksessä. Koko elämänsä ajan Anselm tunnettiin omistautumisestaan rukoukseen ja sitoutumisestaan älylliseen tutkimukseen. Hänet nimitettiin Canterburyn arkkipiispaksi vuonna 1093, ja hän työskenteli uudistaakseen Englannin kirkkoa ja edistääkseen kristinuskon asiaa kaikkialla Euroopassa. Huolimatta sekä maallisten hallitsijoiden että uskonnollisten johtajien vastustuksesta, Anselm pysyi voimakkaana ja vaikutusvaltaisena hahmona keskiaikaisessa maailmassa.