Antinomianismin ymmärtäminen: teologinen kanta, joka hylkää Jumalan lain

Antinomianismi on teologinen kanta, jonka mukaan Jumalan laki, erityisesti kymmenen käskyä, ei sido kristittyjä. Tämä uskomus perustuu ajatukseen, että pelastus on ilmainen armon lahja ja että lain noudattaminen ei voi ansaita tai edistää ihmisen vanhurskauttamista Jumalan edessä.

Termi "antinomian" tulee kreikan sanoista "anti", joka tarkoittaa "vastaa". ja "nomos", joka tarkoittaa "lakia". Siksi antinomianismi voidaan ymmärtää "lain vastaiseksi" tai "laittomuudella". Antinomialismilla on pitkä historia kristillisessä teologiassa, ja se juontaa juurensa varhaisista kirkkoisistä. Se sai kuitenkin erityistä huomiota uskonpuhdistuksen aikana, kun jotkut protestanttiset teologit väittivät, ettei Jumalan laki ollut enää merkityksellinen Jeesukseen Kristukseen uskoville. He uskoivat, että laki soveltuu vain Vanhan testamentin Israeliin ja että sen käskyt eivät sido kristittyjä.

Antinomianismin kriitikot väittävät, että tämä kanta on ristiriidassa Uuden testamentin opetusten kanssa, jotka korostavat kuuliaisuuden tärkeyttä Jumalan tahdolle ja uskovien täytyy elää Hänen käskyjensä mukaan. He huomauttavat myös, että Jumalan laki ei ole pelkkä luettelo säännöistä ja määräyksistä, vaan pikemminkin heijastus Jumalan luonteesta ja opas moraalisesti oikeaan elämään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että antinomianismi on teologinen kanta, joka torjuu lakien sitovan luonteen. Jumalan laki kristityille, joka perustuu uskomukseen, että pelastus on ilmainen armon lahja ja että lain noudattaminen ei voi ansaita tai edistää vanhurskautumista Jumalan edessä.