Appositio kielitieteessä: määritelmä ja esimerkkejä

Kielitieteessä appositio on kielioppirakennelma, jossa kaksi tai useampi elementti on sijoitettu vierekkäin ja niillä on sama kieliopillinen tehtävä. Se tunnetaan myös nimellä "appositiivinen rakenne" tai "appositiivinen lause".

Appositiota käytetään välittämään lisätietoa substantiivista tai pronominista, ja sitä käytetään usein antamaan enemmän yksityiskohtia tai selkeyttä substantiivin tai pronominin referentistä. Esimerkiksi:

* "Mies, joka kirjoitti kirjan" on appositio sanoille "mies" ja "joka kirjoitti kirjan". Molemmilla elementeillä on sama kieliopillinen tehtävä (aihe), mutta ne antavat erilaista tietoa "miehen" viittauksesta.
* "Yritys, joka perustettiin vuonna 1990" on vastine sanoille "yritys" ja "joka perustettiin" vuonna 1990". Molemmilla elementeillä on sama kieliopillinen tehtävä (aihe), mutta ne antavat erilaista tietoa "yrityksen" viittauksesta.

Appositiota voidaan käyttää kielessä eri tavoin, kuten:

* Substantiivilausekkeet: Kaksi tai useampi substantiivilauseke voi olla asetetaan vierekkäin muodostamaan apposition. Esimerkiksi: "Mies, joka kirjoitti kirjan ja hänen vaimonsa" on appositio sanoista "mies" ja "hänen vaimonsa".
* Adjektiivilausekkeet: Adjektiivilause voidaan sijoittaa substantiivin perään muodostamaan apposition. Esimerkiksi: "Iso talo" on appositio sanoista "iso" ja "talo".
* Prepositiolausekkeet: Prepositiolause voidaan sijoittaa substantiivin perään muodostamaan apposition. Esimerkiksi: "Kirja pöydällä" on appositio sanoista "pöydällä" ja "kirja".

Yhteenvetona appositio on kielioppirakennelma, joka mahdollistaa kahden tai useamman elementin sijoittamisen vierekkäin ja joilla on sama kieliopillinen tehtävä. , joka tarjoaa lisätietoja substantiivista tai pronominista. Sitä käytetään monin eri tavoin kielessä välittämään yksityiskohtia tai selkeyttä substantiivin tai pronominin referentistä.