Asenteistumisen ymmärtäminen kielenkäytössä

Asennemuutos on kielitieteessä käytetty termi kuvaamaan tapaa, jolla puhujat käyttävät kieltä ilmaisemaan asenteitaan, uskomuksiaan ja tunteitaan tietystä aiheesta tai aiheesta. Asenteet ovat monimutkaisia mielen tiloja, joihin liittyy arvioivia arvioita ja affektiivisia reaktioita, ja niitä voi olla vaikea saada kiinni perinteisillä kielellisillä rakenteilla.

Asennetuntemuksilla voi olla monia muotoja, mukaan lukien:

1. Leksinen valinta: Puhujat voivat käyttää sanoja tai lauseita, joilla on positiivinen tai negatiivinen konnotaatio, ilmaistakseen asenteensa tiettyä aihetta kohtaan. Esimerkiksi joku saattaa sanoa "Olen kaikki kestävän elämän puolesta" ilmaistakseen tukensa ympäristönsuojelulle.
2. Sarkasmi: Puhujat voivat käyttää sarkasmia ilmaistakseen negatiivista suhtautumistaan tiettyyn aiheeseen. Joku saattaa esimerkiksi sanoa "Oi hienoa, uusi veronkorotus" ilmaistakseen turhautumisensa hallituksen politiikkaan.
3. Ironia: Puhujat voivat käyttää ironiaa ilmaistakseen asenteensa tiettyyn aiheeseen sanomalla päinvastaista kuin mitä he todella tarkoittavat. Joku saattaa esimerkiksi sanoa "Mikä kaunis päivä!" sateisena päivänä ilmaistakseen ärtymyksensä säästä.
4. Oletus: Puhujat voivat käyttää olettamuksia ilmaistakseen asenteensa tiettyä aihetta kohtaan olettamalla tietyn näkökulman tai uskomuksen. Joku saattaa esimerkiksi sanoa "En voi uskoa, että edelleen kannatatte tuota poliitikkoa" ilmaistakseen paheksumuksensa poliitikon toimista.
5. Diskurssimerkit: Puhujat voivat käyttää keskustelumerkkejä, kuten "tiedät", "tykkää" tai "tarkoitan" ilmaistakseen asenteensa tiettyyn aiheeseen. Joku saattaa esimerkiksi sanoa "Tiedätkö, en todellakaan ole varma tästä suunnitelmasta" ilmaistakseen epävarmuutensa tai skeptisyytensä.

Kaiken kaikkiaan asenteiden lisääminen on tärkeä osa kielenkäyttöä, koska sen avulla puhujat voivat välittää asenteensa ja uskomuksensa. tavalla, joka on vivahteikas ja kontekstista riippuvainen.