Deodandien unohdettu käsite: keskiaikainen laillinen termi rangaistukselle ja kostolle

Deodand oli Englannissa ja muualla Euroopassa käytetty keskiaikainen oikeudellinen termi, joka viittasi esineisiin tai eläimiin, jotka menetettiin kruunulle tai herralle rangaistuksena tai kostona rikoksesta tai väärinkäytöksestä. Termi on johdettu vanhan englannin sanoista "death" ja "hand", jotka tarkoittavat "kuoleman kättä" tai "asia, joka tuo kuoleman".

Rikosoikeuden kontekstissa deodandit olivat esineitä tai eläimiä, joita pidettiin avaintekijä ihmisen kuoleman aiheuttamisessa. Esimerkiksi, jos henkilö tapettiin aseella tai eläimellä, itse asetta tai eläintä voidaan pitää deodandina ja se menetetään kruunulle tai herralle rangaistuksena rikoksesta.

Deodands-käsitettä käytettiin keskiaikaisessa Englannissa kasvattaa kruunun tuloja ja estää rikollista toimintaa. Deodandien takavarikointia pidettiin myös tapana rangaista kuoleman aiheuttaneen esineen tai eläimen omistajaa, vaikka hän ei olisi ollut suoraan osallisena rikokseen.

Ajan mittaan deodandien käyttö rangaistusmuotona väheni, ja konsepti poistui käytöstä nykyaikana. Termiä käytetään kuitenkin edelleen joissakin oikeudellisissa yhteyksissä viittaamaan esineisiin tai eläimiin, joiden katsotaan aiheuttavan vahinkoa tai kuolemaa.