Devan merkityksen ymmärtäminen eri uskonnoissa ja filosofioissa

Deva (sanskritiksi: देव) on sanskritin sana, joka voidaan kääntää "hohtavaksi" tai "jumalaksi". Hindulaisuudessa se viittaa jumaluuteen tai jumalalliseen olentoon. Buddhalaisuudessa se viittaa jumalaan tai taivaalliseen olentoon. Jainismissa se viittaa sieluun, joka on saavuttanut vapautumisen syntymän ja kuoleman kierteestä.

Hindumytologiassa Devaa käytetään usein viittaamaan vedalaisen panteonin jumaliin, kuten Indraan, Agniin, Varunaan ja Vishnuun. Näillä jumalilla uskotaan olevan yliluonnollisia voimia, ja niitä kunnioitetaan niiden kyvystä tuoda siunauksia, suojaa ja vaurautta ihmisille.

Buddhalaisuudessa Devaa käytetään viittaamaan olentoluokkaan, jonka uskotaan asuvan olemassaolon korkeammissa ulottuvuuksissa. Näillä olennoilla sanotaan omaavan suurta viisautta, kauneutta ja onnellisuutta, ja heillä kuvataan usein olevan kuusi tai useampia käsivarsia ja siipiä. Heidän uskotaan pystyvän näkemään tulevaisuuteen ja heillä on valta toteuttaa toiveita niille, jotka palvovat heitä.

Jainismissa Devaa käytetään viittaamaan sieluun, joka on saavuttanut vapautumisen syntymän ja kuoleman kierteestä. Näiden olentojen uskotaan saavuttaneen äärimmäisen autuuden ja vapauden kaikesta kärsimyksestä. Heidät kuvataan usein valokehän ympäröiminä ja heillä on valta rukoilla ihmisten puolesta.

Kaiken kaikkiaan sanaa Deva käytetään useissa uskonnoissa ja filosofioissa viittaamaan olentoja tai olentoja, joita pidetään jumalallisina, voimakas tai valistunut.