Dokumenttielokuvan taito: eri tyyppien ja niiden tarkoituksen tutkiminen

Dokumenttielokuva on ei-fiktiivinen elokuva, joka on tarkoitettu dokumentoimaan todellisuutta ensisijaisesti opetus-, koulutus- tai historiallisen tallenteen säilyttämiseen. Dokumentteja käytetään usein välineenä valistaa yleisöä ajankohtaisista tapahtumista, yhteiskunnallisista kysymyksistä, historiasta, tieteestä ja muista perusteellista tarkastelua vaativista aiheista.
Dokumenttielokuvia voidaan luokitella useilla tavoilla:
1. Tarkkailudokumentit: Nämä elokuvat seuraavat yksilöiden tai ryhmien elämää tietyn ajanjakson aikana ilman elokuvantekijöiden puuttumista asiaan. Esimerkkejä ovat "Grey Gardens" ja "The Up Series".
2. Esittelevät dokumentit: Nämä elokuvat käyttävät selostusta ja haastatteluja välittääkseen tietoa tietystä aiheesta tai aiheesta. Esimerkkejä ovat "The Thin Blue Line" ja "Blackfish".
3. Osallistuvat dokumentit: Näissä elokuvissa elokuvantekijät itse ovat osa tarinaa, ja heidät usein otetaan mukaan dokumentoimiinsa tapahtumiin. Esimerkkejä ovat "The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst" ja "Virunga".
4. Heijastavat dokumentit: Nämä elokuvat käyttävät henkilökohtaisia kertomuksia ja subjektiivista tulkintaa tietyn aiheen tai ongelman tutkimiseen. Esimerkkejä ovat "The Act of Killing" ja "The Look of Silence".
5. Performatiiviset dokumentit: Näissä elokuvissa tarinoidensa kertomiseen käytetään toistoja, käsikirjoitettuja kohtauksia ja muita esityksen muotoja. Esimerkkejä ovat "The Painted Bird" ja "The Last of the Unjust".
Dokumenttielokuvien tekemisestä on tullut yhä suositumpaa vuosien varrella, ja monet elokuvantekijät käyttävät mediaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ympäristöongelmiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Digitaalisen teknologian nousu on myös helpottanut elokuvantekijöiden dokumenttien tuotantoa ja jakelua, mikä on johtanut dokumenttielokuvien lisääntymiseen eri alustoilla, kuten Netflixissä, Hulussa ja YouTubessa.