Ecclesian merkityksen ymmärtäminen Uudessa testamentissa

Ecclesia on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa "kutsuttuja" tai "kokous". Uudessa testamentissa sitä käytetään viittaamaan uskovien yhteisöön, jotka Jumala on kutsunut pois maailmasta ja kokoamaan yhteen palvomaan Häntä ja palvelemaan Hänen tarkoitustaan. Sana "ecclesia" on johdettu verbistä "ekkaleo", mikä tarkoittaa "kutsua". Uuden testamentin yhteydessä sitä käytetään kuvaamaan prosessia, jolla Jumala kutsuu yksilöitä maailmasta ja tuo heidät uskon yhteisöön. Tätä yhteisöä kutsutaan sitten "ecclesiaksi" tai "kokoukseksi". Uudessa testamentissa termiä "ecclesia" käytetään viittaamaan varhaiskristillisiin yhteisöihin, jotka perustettiin Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Nämä yhteisöt koostuivat henkilöistä, jotka olivat vastanneet Jumalan kutsuun ja jotka oli tuotu suhteeseen Hänen kanssaan uskon kautta Jeesukseen. He kokoontuivat yhteen jumalanpalvelukseen, toveruuteen ja palvelukseen, ja heitä ohjasivat johtajat, jotka Pyhä Henki valitsi antamaan hengellistä valvontaa ja opastusta.
Nykyään termiä "ecclesia" käytetään edelleen viittaamaan uskovien yhteisöön, joka on Jumala on kutsunut maailmasta ja kokonnut yhteen. Sitä käytetään usein vaihtokelpoisena sanan "kirkko" kanssa, vaikka jotkut kristityt käyttävät mieluummin termiä "ecclesia" korostaakseen sitä tosiasiaa, että uskovien yhteisö ei ole vain rakennus tai järjestö, vaan elävä, hengittävä joukko yksilöitä, jotka on kutsuttu pois maailmasta ja tuotu suhteeseen Jumalan kanssa.