Exilarchin merkitys Talmudic Babylonian juutalaisessa

Exilarch (heprea: אכסלאר, Akhsalar) oli nimike, jota käytettiin Babylonin juutalaisessa yhteisössä Talmudin aikana (3.-6. vuosisatoja jKr.). Se viittasi Babylonin juutalaisen akatemian eli yeshivan johtajaan, joka oli vastuussa juutalaisen lain opettamisesta ja tulkinnasta.

Maksuarkkia pidettiin Babylonin juutalaisyhteisön henkisenä johtajana, ja Babylonin juutalaiset viranomaiset nimittivät hänet. Hänellä oli tärkeä rooli juutalaisen perinteen ylläpitämisessä ja sen varmistamisessa, että juutalaista lakia noudatettiin oikein. Maanpakolainen osallistui myös juutalaisen liturgian ja tapojen kehittämiseen, ja juutalaiset kunnioittivat hänen päätöksiään kaikkialla Talmudin maailmassa. Titteli "pakoarkka" on johdettu heprean sanasta "galut", joka tarkoittaa "pakolaista". Se kuvastaa sitä tosiasiaa, että Babylonin juutalainen yhteisö eli maanpaossa ja että maanpakoarkki oli johtaja, joka auttoi heitä säilyttämään perinteensä ja identiteettinsä huolimatta heidän fyysisestä etäisyydestä Israelin maasta.