Fylakterioiden merkitys juutalaisessa perinteessä

Fylakteriat (yksikkö: tefillin) ovat pieniä nahkaisia laatikoita, joissa on pergamenttikääröjä, joihin on kaiverrettu Tooran säkeitä. Tarkkailevat juutalaiset miehet käyttävät niitä arkipäivän aamurukouksissa ja tiettyinä juhlapäivinä. Laatikot on sidottu otsaan ja käsivarteen, ja ne on tarkoitettu muistuttamaan Jumalan käskyistä ja tuomaan siunauksia ja suojaa.

Pylakteriat ovat olleet osa juutalaista perinnettä tuhansia vuosia, ja niiden alkuperä voidaan jäljittää Talmudin aikakausi. Käytäntö perustuu useisiin Tooran ja Talmudin kohtiin, joissa kuvataan tefiliinin käyttöä keinona täyttää Jumalan käskyt ja saada Hänen siunauksensa.

On olemassa kahdenlaisia fylakterioita: shel rosh (head-tefillin) ja shel yad ( käsivarsi-tefilliini). Shel roshia käytetään otsassa, ja se sisältää neljä kohtaa Toorasta: 2. Moos. 13:2-10, 11-16; Mooseksen kirja 6:4-9; 11:13-21. Shel yadia pidetään käsivarressa, ja se sisältää neljä kohtaa Toorasta: 2. Moos. 13:2-10, 11-16; Mooseksen kirja 6:4-9; 11:13-21.

Pylakterioiden käyttäminen nähdään keinona täyttää käsky "sinun ne on sitova merkiksi käteenne" (5. Moos. 11:18) ja tuoda siunauksia ja suojaa käyttäjälleen. Se nähdään myös muistutuksena Jumalan läsnäolosta ja johdatuksesta jokapäiväisessä elämässä.

Uskonnollisen merkityksensä lisäksi filakterioilla on ollut tärkeä rooli myös juutalaisessa kulttuurissa ja perinteessä. Ne siirretään usein sukupolvelta toiselle perintönä, ja niitä pidetään juutalaisen perinnön ja identiteetin symbolina.