Hieratismin ymmärtäminen taidehistoriassa ja arkeologiassa

Hieratismi on taidehistoriassa ja arkeologiassa käytetty termi kuvaamaan taidetyyliä, jolle on ominaista tyylitelty ja formalisoitu ihmishahmon esitys, usein pitkittyneillä mittasuhteilla ja liioitelluilla kasvonpiirteillä. Termi on johdettu kreikan sanasta "hieratikos", joka tarkoittaa "papillista" tai "uskonnollista". Hieratismi oli yleinen piirre muinaisessa egyptiläisessä taiteessa, erityisesti vanhan valtakunnan aikana (2613-2181 eaa.). Tänä aikana hallitsijat ja virkamiehet kuvattiin usein erittäin tyyliteltyinä, pitkänomaisin päin, hoikkain vartaloin ja liioitelluin kasvonpiirtein. Tämän tyylin tarkoituksena oli välittää hallitsijoiden voimaa ja jumaluutta sekä heidän yhteyttä jumaliin.
Hieratismia löytyy myös muista muinaisista kulttuureista, kuten Mesopotamian taiteesta ja Egeanmeren sivilisaatioista. Näissä yhteyksissä hieratiikkaa käytettiin usein kuvaamaan uskonnollisia hahmoja, kuten pappeja ja jumalia, sekä kuninkaallisia ja muita korkea-arvoisia virkamiehiä.
Yleensä hieraattisuus on tyyli, joka korostaa ihmishahmon henkisiä ja jumalallisia puolia sen sijaan ulkonäkö tai realismia. Sille on ominaista tyylitellyt mittasuhteet, liioitellut kasvonpiirteet ja keskittyminen voiman ja jumalallisuuden välittämiseen.