Hugenotit: Vainon ja siirtolaisuuden historia

Hugenotit olivat ranskalaisia protestantteja, joita vainottiin uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi 1600- ja 1700-luvuilla. Termi "hugenotti" tulee Ranskan reformoidun kirkon perustajan John Calvinin nimestä, joka tunnettiin nimellä "le Huguenin" (pieni hugenotti).

Hugenotit olivat merkittävä vähemmistö Ranskassa, ja niiden väkiluku on arvioitu noin miljoona 1600-luvun puoliväliin mennessä. He kohtasivat kuitenkin katolisen enemmistön syrjintää ja vainoa, erityisesti Ludvig XIV:n aikana, joka kumosi Nantesin ediktin vuonna 1685. Tämä käsky oli antanut protestanteille uskonnonvapauden, mutta sen kumoaminen johti laajaan vainoon ja pakotti monet hugenotit paeta Ranskasta.

Monet hugenotit muuttivat muualle Eurooppaan, kuten Englantiin, Sveitsiin ja Alankomaihin, missä he saattoivat harjoittaa uskontoaan vapaasti. Jotkut asettuivat asettumaan myös Amerikan siirtomaille, erityisesti New Yorkiin ja Etelä-Carolinaan, missä heillä oli merkittävä rooli paikallisen talouden ja kulttuurin kehityksessä.

Nykyään termiä "hugenotti" käytetään edelleen viittaamaan näiden ranskalaisten jälkeläisiin. Protestanttiset pakolaiset, jotka ovat säilyttäneet kulttuurisen ja uskonnollisen perinnön uusissa kodeissaan ympäri maailmaa.