Informalismi: Filosofinen ja taiteellinen liike, joka hylkää perinteen

Informalismi on filosofinen ja taiteellinen liike, joka syntyi 1960- ja 1970-luvuilla erityisesti Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Sille oli ominaista perinteisten taiteen ja filosofian hylkääminen sekä keskittyminen arkiseen ja arkipäiväiseen.

Informalismi hylkäsi ajatuksen yhdestä objektiivisesta totuudesta ja korosti sen sijaan yksilön subjektiivista kokemusta. Se hylkäsi myös ajatuksen kiinteästä, oleellisesta minästä ja korosti sen sijaan identiteetin sujuvuutta ja muuttuvuutta.

Taiteen kannalta informalismille oli ominaista perinteisten muotojen, kuten maalauksen ja kuvanveiston, hylkääminen, ja sen sijaan omaksuttiin ohimenevämpiä ja arkipäiväisempiä materiaaleja, kuten valokuvana, elokuvana ja performanssitaideena. Informalistiset taiteilijat käyttivät teoksissaan usein epäsovinnaisia materiaaleja ja tekniikoita, kuten sattumanvaraisia operaatioita ja löytöesineitä.

Informalismilla oli merkittävä vaikutus nykytaiteeseen erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin uusi taiteilijasukupolvi herätti sen henkiin ja tulkitsi sen uudelleen. . Se vaikutti myös muihin aloihin, kuten filosofiaan, kirjallisuuteen ja musiikkiin.

Joitakin informalismiin liittyviä avainhenkilöitä ovat:

* Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir (filosofia)
* Andy Warhol ja Robert Rauschenberg (taide)
* John Cage ja David Tudor (musiikki)
* Allen Ginsberg ja William S. Burroughs (kirjallisuus)

Informalismi nähdään usein reaktiona modernin yhteiskunnan jäykkyyttä ja yhdenmukaisuutta vastaan sekä keinona haastaa perinteiset käsitykset taiteesta ja identiteetistä. Se vaikuttaa edelleen nykykulttuuriin ja on edelleen tärkeä viite taiteilijoille, filosofeille ja ajattelijoille tänään.