

Intellektualisoinnin ymmärtäminen puolustusmekanismina
Intellektualisointi on puolustusmekanismi, jossa yksilö välttää tilanteen emotionaalisia puolia ja keskittyy sen sijaan abstrakteihin, rationaalisiin tai älyllisiin näkökohtiin. Tähän voi sisältyä tilanteen analysointi erillisestä näkökulmasta, sen ajatteleminen loogisella tai teoreettisella tavalla tai keskittyminen seurauksiin ja seurauksiin liittyviin henkilökohtaisiin tunteisiin tai tarpeisiin liittyvien henkilökohtaisten tunteiden tai tarpeiden sijaan.
Älyllistyminen voidaan nähdä tapana selviytyä vaikeista tunteista tai tunteista. tilanteisiin etääntymällä niistä ja katsomalla niitä henkisen uteliaisuuden kohteina henkilökohtaisten kokemusten sijaan. Se voi myös olla tapa välttää emotionaalista epämukavuutta tai haavoittuvuutta, joka voi aiheutua omien tunteiden tai tarpeiden kohtaamisesta.
Esimerkiksi joku, joka on kokenut traumaattisen tapahtuman, voi älyllistää kokemustaan keskittymällä abstrakteihin menettämisen, surun tai surun käsitteisiin. trauman sijaan henkilökohtaisia tunteita ja tuntemuksia, joita he kokivat tapahtuman aikana. Vastaavasti joku, joka kamppailee vaikean päätöksen kanssa, voi järkeistää tilanteen analysoimalla etuja ja haittoja erillisestä näkökulmasta, ottamatta täysin huomioon omia toiveitaan ja tarpeitaan.
Vaikka älykkyys voi olla hyödyllinen selviytymismekanismi tietyissä tilanteissa, se voi myös olla lähde etääntymään omista tunteistaan ja kokemuksistaan ja voi estää yksilöitä osallistumasta täysin elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa tunnetasolla.




Intellektualisointi on puolustusmekanismi, jossa yksilö yrittää ymmärtää tunteitaan tai kokemuksiaan käyttämällä abstraktia, rationaalista ajattelua. Tähän voi sisältyä monimutkaisten ajatusten analysointia ja älyllistämistä, mutta sitä voidaan käyttää myös keinona välttää vaikeiden tunteiden tai epämukavien tilanteiden käsittelyä.
Esimerkiksi traumaattisen tapahtuman kokenut henkilö voi yrittää älykästä kokemusta analysoimalla syitä ja seurauksia. tapahtumasta sen sijaan, että antaisivat itsensä tuntea tunteidensa koko kirjon. Vastaavasti joku, joka kamppailee vaikean päätöksen kanssa, voi yrittää älykästä tilannetta punnitsemalla kunkin vaihtoehdon hyvät ja huonot puolet sen sijaan, että harkitsisi omia arvojaan ja toiveitaan.
Älystäminen voi olla sekä mukautuvaa että sopeutumatonta. Toisaalta se voi auttaa yksilöitä ymmärtämään paremmin monimutkaisia tilanteita ja tekemään tietoisia päätöksiä. Toisaalta sitä voidaan käyttää myös keinona välttää vaikeiden tunteiden tai epämukavien tilanteiden käsittelemistä, jotka voivat viime kädessä estää henkilöä osallistumasta täysin kokemuksiinsa ja luomasta merkityksellisiä yhteyksiä muihin.



