Intendantismin ymmärtäminen: 1600-luvun Ranskan poliittinen ja hallinnollinen oppi

Intendantismi on poliittinen ja hallinnollinen oppi, joka syntyi 1600-luvulla Ranskassa, erityisesti Ludvig XIV:n hallituskaudella. Sen kehitti Jean-Baptiste Colbert, kuninkaan valtiovarainministeri, joka pyrki keskittämään vallan ja kontrollin provinsseissa.

Intendantismin pääpiirteet ovat:

1. Vallan keskittäminen: Intendantismi pyrki keskittämään vallan pienen joukon korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka tunnettiin nimellä intendantit ja jotka kuningas oli suoraan nimittänyt. Nämä virkamiehet vastasivat provinssien hallinnosta ja kuninkaan politiikan täytäntöönpanosta.
2. Päätöksenteon hajauttaminen: Intendantismi hajautti päätöksenteon antamalla paikallisille viranomaisille, kuten intendanteille, enemmän autonomiaa tehdä päätöksiä kuninkaan puolesta. Tämä mahdollisti nopeamman ja tehokkaamman päätöksenteon sekä suuremman joustavuuden paikallisiin tarpeisiin vastaamisessa.
3. Hierarkkinen rakenne: Intendantismi loi hierarkkisen hallintorakenteen, jossa kuningas oli ylhäällä ja intendantit alimpana. Tämä rakenne mahdollisti käskyjen ja ohjeiden tehokkaan välittämisen kuninkaalta paikallisille virkamiehille.
4. Painopiste talouskehityksessä: Intendantismi oli tiiviisti sidoksissa taloudellisen kehityksen ajatukseen, sillä intendanttien tehtävänä oli edistää kauppaa, teollisuutta ja maataloutta maakunnissaan. He vastasivat myös verojen keräämisestä ja maakunnan talouden hoidosta.
5. Asiakassuhde ja asiakassuhde: Intendantismille oli ominaista holhous- ja asiakaskuntajärjestelmä, jossa intendantit käyttivät asemaansa palkitakseen uskollisia kannattajia ja liittolaisia nimityksillä, sopimuksilla ja muilla eduilla. Tämä auttoi lujittamaan valtaa ja säilyttämään hallinnan provinsseissa. Kaiken kaikkiaan intendantismi oli merkittävä kehitysaskel Ranskan poliittisessa ja hallinnollisessa historiassa, koska se auttoi keskittämään valtaa ja edistämään taloudellista kehitystä provinsseissa. Sillä oli kuitenkin myös kritiikkinsä, kuten vallan keskittyminen muutamien virkamiesten käsiin ja kansan edustuksen puute.