Interregnumien ymmärtäminen: aikakausi ilman hallitsijaa

Interregnum (monikko: interregna) on latinankielinen sana, joka tarkoittaa "hallitusten välistä" tai "aikaa, jonka aikana ei ole hallitsijaa". Sitä käytetään usein kuvaamaan ajanjaksoa, joka seuraa monarkin kuolemaa tai luopumista, kunnes uusi astuu valtaistuimelle. Tänä aikana hallitsija tai muu väliaikainen johtaja voi hallita monarkin sijasta.

Historiassa on esiintynyt interregnumia, kun hallitsija kuolee ilman perillistä, kun hallitsija syrjäytetään tai kaadetaan tai kun monarkia lakkautetaan. Interregnaa voi esiintyä myös poliittisten mullistusten tai konfliktien aikana, jolloin on vaikea määrittää selkeää peräkkäislinjaa.

Esimerkiksi Englannin sisällissota (1642-1651) johti interregnumiin, kun monarkia lakkautettiin ja kansainyhteisö perustettiin Oliver Cromwellin johdolla. Samoin Ranskan vallankumous (1789-1799) johti intervaltaan, kun monarkia kukistettiin ja ensimmäinen Ranskan tasavalta perustettiin.