Jafetin merkitys Raamatussa

Japhet (Yaphet) on nimi, joka esiintyy Raamatussa yhtenä Nooan pojista ja jota pidetään useimpien Euroopan ja Aasian kansojen esi-isänä. Nimi Japhet on johdettu heprean sanasta "yaphat", joka tarkoittaa "kauneutta" tai "armoa".

Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa Japhet on yksi Nooan kolmesta pojasta Seemin ja Hamin ohella. Mooseksen kirjan 9:18-27 mukaan Nooa siunasi vedenpaisumuksen jälkeen kolmea poikaansa ja ennusti, että heistä tulisi eri kansojen esi-isiä. Siunaus Jafetille oli, että hän "asuisi Seemin teltoissa", mikä tulkitaan siunaukseksi, että hän menestyisi ja hänellä olisi merkittävä rooli maailmassa.

Mooseksen kirjassa Jafettia ei mainita enää tämän jälkeen siunaus, mutta hänen nimensä esiintyy myöhemmissä sukuluetteloissa ja historiallisissa kertomuksissa koko Vanhan testamentin ajan. Esimerkiksi 1. Aikakirjassa 1:4-7 Japhet mainitaan pakanakansojen isäksi, mukaan lukien Kanaanin jälkeläiset, joita pidettiin monien muinaisten kansojen esivanhempana, mukaan lukien foinikialaiset, filistealaiset ja Egyptiläiset.

Monien kansojen esi-isän roolinsa lisäksi Jafeth yhdistetään myös ihmiskunnan leviämiseen maan yli vedenpaisumuksen jälkeen. Mooseksen kirjan 10:2–5:ssä Jafet mainitaan yhtenä Nooan pojista, josta tuli pakanakansojen isä, ja hänen jälkeläistensä sanotaan levinneen eri puolille maailmaa ja asettuneen useille alueille.

Kaiken kaikkiaan Jafeth on tärkeä hahmo raamatullisessa kertomuksessa vedenpaisumuksesta ja ihmiskunnan varhaisesta historiasta. Häntä pidetään monien kansojen esi-isänä, ja hänen nimeensä liitetään ihmiskunnan leviämiseen maan yli vedenpaisumuksen jälkeen.