Kalifien merkityksen ymmärtäminen islamin historiassa

Kalifi (/ˈk
lɪf/; arabia: خليفة khalīfah) on islamilaisen yhteisön johtajan arvonimi, joka on perinteisesti Muhammedin poliittinen ja uskonnollinen seuraaja. Kalifaatti on hallintomuoto, jossa kalifi toimii sekä muslimiyhteisön pääjohtajana että henkisenä johtajana.

Kalifaatti perustettiin alun perin islamin alkuvuosina ja lakkautettiin 1900-luvulla. Olemassaolonsa aikana kalifaatti oli islamilaisen maailman suurvalta, ja kalifi toimi Umman (globaalin muslimiyhteisön) ylimpänä johtajana. Kalifi oli vastuussa islamilaisen lain ylläpitämisestä ja noudattamisesta, kiistojen ratkaisemisesta ja uskon puolustamisesta ulkoisilta uhilta.

Kalifin titteliä ovat käyttäneet useat muslimijohtajat kautta historian, mutta se yhdistetään yleisimmin varhaisiin kalifeihin, jotka olivat Muhammedin välittömiä seuraajia ja heillä oli merkittävä rooli varhaisen islamilaisen yhteisön muovaamisessa. Kalifaatin ovat herättäneet henkiin nykyaikana jotkut muslimiryhmät, jotka pyrkivät palauttamaan instituution maailmanlaajuista muslimiyhteisöä yhdistäväksi voimaksi.