Keskiaikaisen oikeuden saavuttamisen ymmärtäminen

Lain kontekstissa "attaint" tai "attainder" viittaa tuomion tai rangaistuksen tyyppiin, jota käytettiin keskiaikaisessa Englannissa ja muissa oikeusjärjestelmissä. Se oli eräänlainen rikosoikeudellinen rangaistus, joka sisälsi omaisuuden ja oikeuksien menettämisen sekä yhteiskunnallisen aseman ja etuoikeuksien menettämisen.

Pääsy määrättiin tyypillisesti henkilöille, jotka olivat tehneet vakavia rikoksia, kuten maanpetoksen, murhan tai rikoksen. Kun joku saavutettiin, hänen katsottiin menettäneen maansa, tittelinsä ja muun omaisuutensa kruunulle. He joutuisivat myös vankeuteen, karkotukseen tai jopa kuolemaan.

Saavutuksen käsite perustui ajatukseen, että tietyt rikokset olivat niin kauheita, että ne ansaitsevat paitsi rangaistuksen myös kaikkien oikeuksien ja etuoikeuksien menettämisen. Tavoittelemalla jonkun hallitus voisi takavarikoida hänen omaisuutensa ja käyttää sitä uhrien korvaamiseen tai julkisten hankkeiden rahoittamiseen. Sitä pidettiin myös keinona poistaa vaaralliset yksilöt yhteiskunnasta ja suojella yhteisöä.

Saavutusta käytettiin Englannissa 1800-luvulle asti, jolloin se lakkautettiin osana laajempaa rikosoikeusjärjestelmän uudistamista. Nykyään käsite on suurelta osin vanhentunut, vaikka jotkut oikeustieteilijät tutkivat sitä edelleen historiallisena ilmiönä.