Krysobullien merkitys Bysantin hallinnossa

Chrysobull (kreikaksi: Χρυσόβουλλ, "kultainen sinetti") oli eräänlainen keisarillinen peruskirja tai säädös, jonka Bysantin keisarit julkaisivat keskiajalla. Nämä asiakirjat kirjoitettiin kultaiselle pergamentille, ja ne sisälsivät tärkeitä maa-apurahoja, etuoikeuksia tai muita etuja yksilöille tai ryhmille.

Termi chrysobull on johdettu kreikan sanoista chrysos (kulta) ja boulli (sinetti), mikä kuvastaa kultaista pergamenttia, jolla nämä asiakirjoja kirjoitettiin. Chrysobulleja pidettiin keisarillisen dokumentoinnin arvostetuimpien ja arvovaltaisimpien muotojen joukossa, ja niillä oli tärkeä rooli Bysantin valtakunnan hallinnassa ja hallinnossa.

Krysobärjet olivat tyypillisesti keisari itsensä myöntämiä, ja ne saattoivat myöntää maata, etuoikeuksia tai muita palveluksia yksilöille tai ryhmille. Näiden asiakirjojen mukana oli usein sinetti, joka oli valmistettu kullasta ja jossa oli keisarin kuva. Krysobänkejä pidettiin oikeudellisesti sitovina, ja ne olivat täytäntöönpanokelpoisia koko valtakunnassa.

Joitakin esimerkkejä krysobännistä ovat:

* Chrysobull vuodelta 1348, jonka julkaisi keisari Johannes VI Kantakouzenos, joka myönsi tiettyjä etuoikeuksia Thessalonikin kaupungille15
obull. , jonka julkaisi keisari John V Palaiologos, joka loi uuden verotusjärjestelmän valtakunnassa.
* Keisari Manuel II Palaiologoksen julkaissut vuoden 1407 Chrysobull, joka myönsi Pyhän vuoren munkeille tiettyjä oikeuksia ja etuoikeuksia.

Yleensä krysobullit olivat tärkeä keisarillisen dokumentoinnin muoto Bysantin valtakunnassa, ja niillä oli merkittävä rooli imperiumin hallinnassa ja hallinnossa keskiajalla.