Kuolleena syntymän ymmärtäminen: syyt, merkit ja tunnevaikutukset

Kuolleena syntymä on kohdussa kuolleen vauvan syntymää, yleensä 24 raskausviikon jälkeen. Se tunnetaan myös sikiökuolemana tai vastasyntyneen kuolemana.
Kuolleena syntymisen syyt eivät aina ole selviä, mutta joitain yleisiä riskitekijöitä ovat:

1. Edellinen kuolleena syntynyt tai keskenmeno 2. Poikkeavuuksia vauvan kehityksessä3. Äidin sairaudet, kuten korkea verenpaine tai diabetes4. Infektiot, kuten ryhmän B strep tai toksoplasmoosi-5. Istukan ongelmat, kuten istukan previa tai irtoaminen6. Napanuoraongelmat, kuten esiinluiskahtanut nuora tai solmuinen napa
7. Äidin komplikaatiot synnytyksen ja synnytyksen aikana, kuten pitkittynyt synnytys tai suuri vauva8. Sikiön ahdistus hapen puutteesta tai muista syistä9. Useita synnytyksiä (kaksoset, kolmoset jne.)
10. Äidin kokenut ikä (35 vuotta tai vanhempi)

On tärkeää huomata, että monissa tapauksissa kuolleena syntymän syytä ei voida määrittää.

Kuolemansyyn merkit ja oireet voivat vaihdella raskauden vaiheen ja kuolinsyyn mukaan. Joitakin yleisiä merkkejä ja oireita ovat:

1. Sikiön liikettä tai sydämenlyöntiä ei havaittu ultraäänen tai seurannan aikana
2. Vähentynyt sikiön liike tai vähentynyt sikiön aktiivisuus3. Vauvan kasvun tai kehityksen poikkeavuudet 4. Muutokset äidin fyysisessä terveydessä, kuten korkea verenpaine, kuume tai vatsakipu5. Pitkittynyt synnytys tai synnytyksen etenemisvaikeudet6. Napanuoran esiinluiskahdus tai muut komplikaatiot synnytyksen aikana7. Mekoniumvärjäytyminen (merkki sikiön kärsimyksestä)
8. Kuolleena syntynyt vauva saatetaan synnyttää alhaisella syntymäpainolla ja sillä voi olla vaalea tai sinertävä iho, eikä se välttämättä reagoi ärsykkeisiin.

Jos epäilet, että vauvasi on kuollut kohdussa, on tärkeää hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon. . Terveydenhuollon tarjoaja suorittaa ultraäänitutkimuksen tai muita testejä vahvistaakseen kuolleena syntymän diagnoosin.

Kuolleisyntymisen emotionaalinen ja psyykkinen vaikutus voi olla merkittävä, ja on tärkeää hakea tarvittaessa tukea perheeltä, ystäviltä ja mielenterveysalan ammattilaisilta. On myös tärkeää muistaa, että on ok surra ja ottaa aikaa parantumiseen.