Metapolitiikan ymmärtäminen ja sen vaikutus poliittiseen keskusteluun

Metapoliitikko on poliittinen strategi tai ajattelija, joka toimii perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolella, usein tiedotusvälineiden, edunvalvontaryhmien tai älymystöjen kautta. Termi "metapolitiikka" viittaa ajatukseen, että poliittista keskustelua ja strategiaa muokkaavat taustalla olevat kulttuuriset ja ideologiset narratiivit eivätkä vain käytännön näkökohdat, kuten kyselytiedot tai vaalien matematiikka. Metapoliitikot voivat työskennellä yleisen mielipiteen muokkaamiseksi, poliittisiin keskusteluihin tai edistää omaa näkemystään yhteiskunnasta kirjoittamalla, puhumalla tai muilla keinoilla. He voivat toimia myös poliittisten puolueiden, liikkeiden tai muiden järjestöjen neuvonantajina tai älyllisinä johtajina.

Joitakin esimerkkejä metapoliitikoista ovat:

1. Francis Fukuyama, joka kirjoitti vaikuttavasti historian lopusta ja liberaalin demokratian voitosta kirjassaan "The End of History and the Last Man".2. Niall Ferguson, historioitsija ja poliittinen kommentaattori, joka on kirjoittanut laajasti sellaisista aiheista kuin Kiinan nousu ja lännen taantuminen.
3. Jordan Peterson, kanadalainen psykologi ja intellektuelli, joka on tullut tunnetuksi poliittisen korrektiuden kritiikistä ja perinteisten arvojen puolestapuhumisesta.
4. Roger Scruton, brittiläinen filosofi ja konservatiivinen ajattelija, joka on kirjoittanut laajasti aiheista, kuten kansallisen identiteetin tärkeydestä ja progressivismin vaaroista.
5. Douglas Murray, brittiläinen toimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut kriittisesti islamismista, monikulttuurisuudesta ja muista maahanmuuttoon ja identiteettiin liittyvistä kysymyksistä.

Nämä henkilöt eivät välttämättä ole vaaleilla valittuja virkamiehiä tai puoluejohtajia, mutta heillä on ollut merkittävä vaikutus poliittiseen keskusteluun ja yleiseen mielipiteeseen mm. kirjoitus-, puhe- ja edunvalvontatyönsä.