Mikä on molaarisuus ja kuinka se lasketaan?

Molaarisuus on liuenneen aineen moolimäärä litraa liuosta kohti. Se on liuoksen pitoisuuden mitta, ja sitä käytetään yleisesti kemiassa ilmaisemaan liuoksen vahvuutta. Molaarisuuden laskemiseksi sinun on tiedettävä liuenneen aineen moolien määrä tietyssä liuostilavuudessa. Molaarisuuden kaava on:
Molaarisuus = liuenneen aineen moolimäärä / liuoksen tilavuus (litroina)
Esimerkiksi jos sinulla on 1 mooli natriumkloridia (NaCl) 1 litrassa vettä, liuoksen molaarisuus olisi:
Molaarisuus = 1 mooli NaCl / 1 litra H2O = 1 mooli/L
Yleensä mitä suurempi liuoksen molaarisuus on, sitä väkevämpi se on. Suurimolaarisia liuoksia käytetään usein tieteellisessä tutkimuksessa ja teollisissa sovelluksissa, joissa tarvitaan korkeaa tiettyä ainetta.
Mitä eroa on molaarisuuden ja normaaliuden välillä?
Molaarisuus ja normaaliarvo ovat molemmat liuoksen pitoisuuden mittareita, mutta ne eroavat toisistaan niiden määritelmät ja kuinka ne lasketaan.
Molaarisuus määritellään liuenneen aineen moolimääränä litraa liuosta kohti, ja se lasketaan jakamalla liuenneen aineen moolien määrä liuoksen tilavuudella litroina.
Normaalisuus puolestaan määritellään liuenneen aineen ekvivalenttipainojen lukumääränä liuosta litraa kohti, ja se lasketaan jakamalla liuenneen aineen ekvivalenttien lukumäärä liuoksen tilavuudella litroina.
Suurin ero molaarisuuden ja normaaliuden välillä on, että molaarisuus mittaa liuenneen aineen todellista lukumäärää moolia liuoksessa olevaa liuennutta ainetta, kun taas normaalius mittaa liuoksessa olevan liuenneen aineen ekvivalenttipainojen määrää.
Esimerkiksi natriumkloridin (NaCl) vesiliuoksen molaarisuus on 1 mooli/l, mutta sillä on myös Normaalisuus on 1 ekvivalentti/l, koska 1 mooli NaCl:a painaa 58,4 g ja 1 ekvivalentti NaCl:a painaa 58,4 g.
Yleensä molaarisuutta käytetään yleisemmin tieteellisessä tutkimuksessa ja teollisissa sovelluksissa, joissa liuoksessa oleva liuenneen aineen tarkka moolimäärä on tärkeä, kun taas normaalia käytetään yleisemmin analyyttisessä kemiassa ja biokemiassa, missä liuoksessa olevan liuenneen aineen ekvivalenttipainot ovat merkityksellisempiä.