Napaaseiden historia ja kehitys

Napavarsi on eräänlainen ase, joka koostuu pitkästä kädensijasta, jonka toiseen päähän on kiinnitetty terävä kärki tai terä ja toiseen päähän keihäsmäinen pää. Pää on tyypillisesti valmistettu metallista ja se on suunniteltu työntämistä tai leikkaamista varten, kun taas kahva voidaan tehdä puusta, metallista tai muista materiaaleista.

Papaaseet olivat suosittuja keskiajalla ja renessanssin Euroopassa, erityisesti jalkaväen sotilaiden ja ritarien keskuudessa. Niitä käytettiin sekä taistelukentällä että kaksintaistelussa, ja ne olivat tehokkaita sekä panssaroituja että panssarittomia vastustajia vastaan. Joitakin yleisiä pylväsasetyyppejä ovat keihä, halabardi ja hauki. Nykyaikana napa-aseita ei käytetä yhtä yleisesti aseina, mutta niitä käytetään edelleen historiallisissa esityksissä ja seremoniallisina esineinä. Lisäksi jotkin kamppailulajit ja urheilujärjestöt käyttävät napa-aseita harjoitusvälineinä tai kilpailuaseina.