Napalm-aseiden kiistanalainen historia

Napalmi on eräänlainen sytytysase, jota käytettiin toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan aikana. Se on bensiinin ja sakeutusaineen, kuten saippuan tai kumin, seos, joka tarttuu pintoihin ja palaa erittäin korkeissa lämpötiloissa. Kun se pudotetaan lentokoneesta tai muusta jakelujärjestelmästä, se voi aiheuttaa tulipalon, jota on vaikea sammuttaa ja se voi aiheuttaa vakavia palovammoja ja vaurioita rakenteille ja ympäristölle.
Yhdysvaltain armeija käytti Napalmia ensimmäisen kerran toisessa maailmansodassa, erityisesti Yhdysvaltain armeijassa. Tyynenmeren kampanjan aikana Japania vastaan. Sitä käytettiin hyökkäämään vihollisen asemiin ja rakennuksiin, kuten lentokentille ja kaupunkeihin, ja sitä käytettiin myös viidakkoalueiden puhdistamiseen vihollisvoimista. Napalmin käyttö toisessa maailmansodassa oli kiistanalainen, koska se aiheutti merkittäviä siviiliuhreja ja infrastruktuurivaurioita. Vietnamin sodassa sekä Yhdysvaltojen että Etelä-Vietnamin armeija käytti napalmia laajalti hyökätäkseen vihollisasemiin ja kyliin. Napalmin käyttö Vietnamissa oli erittäin kiistanalainen, koska se aiheutti laajoja siviiliuhreja ja vahinkoa infrastruktuurille, ja sitä käytettiin usein yhdessä muiden aseiden, kuten Agent Orangen, kanssa, jolla oli pitkäkestoisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Napalmia on arvosteltu sen mielivaltaisesta luonteesta, koska se voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja siviileille ja ympäristölle, ja se on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan kielletty. Jotkut maat kuitenkin edelleen tuottavat ja käyttävät napalmia, ja sen käyttöä yritetään kieltää maailmanlaajuisesti.