Paralogismien ymmärtäminen: opas loogisten virheiden tunnistamiseen

Paralogismi on looginen virhe, jossa johtopäätös tehdään lähtökohdista, jotka eivät riitä tukemaan sitä. Toisin sanoen argumentti perustuu virheelliseen tai virheelliseen päättelyyn.

Termi "paralogismi" on johdettu kreikan sanoista "para" (tarkoittaa "vierellä" tai "vierellä") ja "logos" (tarkoittaa "syytä" tai "argumenttia" "). Filosofi ja loogikko Gottlob Frege käytti sitä ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla kuvaamaan eräänlaista virhettä, joka edellyttää sellaisen johtopäätöksen tekemistä, jota käytettävissä olevat todisteet eivät oikeuta.

Tässä on joitain esimerkkejä paralogismeista:

1. "Olen aina uskonut, että taivas on sininen, siksi taivaan on oltava sininen." Tämä argumentti on paralogismi, koska siinä oletetaan, että uskomukset perustuvat aina todisteisiin, vaikka itse asiassa ne voivat perustua moniin muihin tekijöihin, kuten tapaan, perinteeseen tai henkilökohtaisiin mieltymyksiin.
2. "Jos voittaisin lotossa, olisin onnellinen, joten minun on voitettava lotto." Tämä argumentti on paralogismi, koska siinä oletetaan, että onnellisuus riippuu yksinomaan lottovoitosta, vaikka itse asiassa on monia muitakin tekijöitä, jotka voivat edistää onnellisuutta.
3. "En ole koskaan nähnyt haamua, joten aaveita ei ole olemassa." Tämä argumentti on paralogismi, koska se olettaa, että todisteiden puute jonkin olemassaolosta on todiste siitä, ettei sitä ole olemassa, vaikka itse asiassa voi olla monia muita syitä, miksi todisteita ei ole löydetty.

Jokaisessa näistä esimerkeistä päätelmä ei ole tilojen loogisesti tukemana. Ensimmäinen premissi voi olla totta, mutta toinen premissi perustuu ilmoittamattomaan olettamukseen tai loogiseen virheeseen, joka heikentää argumentin pätevyyttä kokonaisuutena.