Peripterien ymmärtäminen antiikin Kreikan arkkitehtuurissa

Peripteri (kreikaksi: περίπτερος, "ympäröivä") on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa käytetty termi kuvaamaan pylväikköä tai kuistia, joka ympäröi rakennusta tai pihaa. Peripteraalinen pylväikkö koostuu sarjasta pylväitä, jotka tukevat kattoa ja määrittävät rakenteen reunat.

Esimerkiksi temppelin tapauksessa kehä olisi pylväikkö, joka ympäröi cellaa (sisäinen pyhäkkö) ja pronaosta ( ulkokuisti). Peripterin pylväät kantaisivat katon painon ja loisivat temppelin ympärille katetun kulkutien.

Peripterien käyttö oli erityisen yleistä antiikin kreikkalaisissa temppeleissä, joissa ne palvelivat sekä käytännöllisiä että symbolisia tarkoituksia. Käytännössä peripteri tarjosi varjoa ja suojaa palvojille ja vierailijoille elementeiltä. Symbolisesti periperi loi aitauksen tunteen ja määritteli pyhän tilan temppelissä.