Postfixation ymmärtäminen kielessä

Jälkifiksaatio on prosessi, jossa pääte tai muu morfeemi lisätään sanan loppuun sen jälkeen, kun sen perusmuoto on taivutettu. Tämä näkyy kielissä, joissa käytetään päätejärjestelmää osoittamaan kielioppifunktiota, kuten japaniksi tai arabiaksi. Näissä kielissä jälkiliitteet lisätään sanan loppuun osoittamaan sanan kielioppifunktiota, kuten aikamuotoa, kirjainta tai numeroa.

Esimerkiksi japanissa verbi "syömään" taivutetaan eri jälkiliitteillä riippuen jännittynyt ja toiminnon suorittaja. Verbin perusmuoto on "takeru", mutta se voidaan konjugoida sanaksi "takereba" (söin), "takero" (söit) tai "taketa" (hän/se/se söi). Tässä tapauksessa perusmuodon loppuun lisätään jälkiliitteet "-ba", "-ro" ja "-ta" osoittamaan aikamuotoa ja toiminnan suorittavaa henkilöä.

Jälkifiksaatio eroaa muun tyyppisestä taivutusmorfologiasta , kuten etuliite tai suffiksi, jossa morfeemit lisätään vastaavasti sanan alkuun tai keskelle. Jälkifiksaatiota käytetään usein kielissä, joissa on monimutkainen kieliopillinen taivutusjärjestelmä, ja sitä voidaan käyttää ilmaisemaan monenlaisia kieliopillisia toimintoja, mukaan lukien aikamuoto, kirjainkoko, numero ja sukupuoli.