Qasidan voima: arabian narratiivisen runouden taiteen purkaminen

Qasida (arabia: قاصدة) on eräs arabialaisen runouden muoto, joka syntyi Arabian niemimaalta esi-islamin aikana. Se on pitkä, kerronnallinen runo, joka kertoo tarinan tai kertoo tapahtumasta, usein moraalisen tai eettisen viestin kanssa. Qasidalle on ominaista metaforien, kuvien ja muiden runollisten keinojen käyttö runoilijan viestin välittämiseksi.

Sana "qasida" tulee arabian juuresta "q-s-d", joka tarkoittaa "sidoa" tai "sitoa". Tämä viittaa tapaan, jolla runoilija yhdistää runon eri elementtejä luodakseen yhtenäisen ja merkityksellisen kokonaisuuden. Qasida esitetään usein suullisesti, ja runoilija lausuu runon yleisölle.

Qasidalla on rikas historia arabikulttuurissa, ja monet kuuluisat runoilijat ovat kirjoittaneet qasidoja vuosisatojen ajan. Tunnetuimpia qasida-runoilijoita ovat Al-Khansa', Layla al-Akhras ja Abu Tammam. Nykyään qasida on edelleen tärkeä runouden muoto arabialaisessa kirjallisuudessa, ja sitä tutkivat ja arvostavat tutkijat ja runouden ystävät ympäri maailmaa.