Rahabin merkityksen purkaminen juutalaisessa perinteessä

Rahab on termi, jota käytetään Raamatussa viittaamaan taivaaseen tai taivaisiin. Se on johdettu heprean sanasta "racha", joka tarkoittaa "tilavaa" tai "leveää". Raamatun kielellä Rahabia käytetään usein kuvaamaan taivaan avaruutta ja jumalallista ulottuvuutta, joka on ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa.

Esimerkiksi Jobin kirjassa Rahabia kuvataan "rajaksi" tai "rajaksi". joka erottaa maallisen valtakunnan jumalallisesta ulottuvuudesta (Job 26:5-6). Samoin Psalmien kirjassa Raahabia käytetään kuvaamaan Jumalan voimaa ja majesteettisuutta, jonka sanotaan olevan "valtaistuimella vesien yläpuolella" (Psalmi 104:2-3).

Sen lisäksi, että sitä käytetään Raamatussa, Termiä Rahab on käytetty myös juutalaisessa mystiikassa viittaamaan jumalalliseen ulottuvuuteen, joka on ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa. Tässä yhteydessä Rahab yhdistetään usein käsitteeseen "tzimtzum" tai jumalallinen vetäytyminen, jonka sanotaan luoneen tilaa luomalle ilmaantumiselle.

Rahab-termi on kaiken kaikkiaan rikas ja monimutkainen, jota on käytetty monin eri tavoin juutalaisessa perinteessä. Käytetäänpä sitä kuvaamaan taivaan avaruutta, Jumalan voimaa ja majesteettisuutta tai jumalallista valtakuntaa, joka ylittää ihmisen käsityksen, Rahab toimii muistutuksena jumalallisuuden kunnioitusta herättävästä luonteesta ja ihmisen ymmärryksen rajoista.