Wehrmacht: Natsi-Saksan voimakkaat asevoimat

Wehrmacht (saksaksi "puolustusvoimat") oli natsi-Saksan asevoimat vuosina 1935-1945. Se koostui Heeristä (armeija), Kriegsmarinesta (laivasto) ja Luftwaffesta (ilmavoimat). Wehrmacht oli vastuussa natsi-Saksan sotatoimista toisen maailmansodan aikana, mukaan lukien hyökkäykset Puolaan, Ranskaan, Neuvostoliittoon ja muihin maihin.

Wehrmacht muodostettiin vuonna 1935, kun Adolf Hitleristä tuli Saksan liittokansleri ja hän alkoi aseistaa maa uudelleen ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhan vastaisesti. Wehrmacht suunniteltiin voimakkaaksi ja tehokkaaksi sotilasjoukoksi, joka keskittyi liikkuvuuteen, nopeuteen ja yllätyshyökkäyksiin. Se jaettiin kolmeen haaraan: Heer, Kriegsmarine ja Luftwaffe.

Heer oli Wehrmachtin suurin haara, jossa yli 4 miljoonaa sotilasta palveli huipussaan. Se oli varustettu moderneilla panssarivaunuilla, tykistöllä ja jalkaväen aseilla, ja se tunnettiin liikkuvasta ja joustavasta taktiikistaan. Kriegsmarine oli Wehrmachtin laivaston haara, jolla oli taistelulaivoja, risteilijöitä, sukellusveneitä ja muita aluksia. Luftwaffe oli Wehrmachtin ilmavoimien haara, jolla oli hävittäjiä, pommi- ja kuljetuskoneita.

Wehrmachtilla oli keskeinen rooli natsi-Saksan sotilaskampanjoissa toisen maailmansodan aikana. Se hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, Ranskaan 1940 ja Neuvostoliittoon vuonna 1941. Wehrmacht kävi taisteluita myös Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja muualla Euroopassa. Kuitenkin sodan kääntyessä Saksaa vastaan Wehrmacht alkoi kärsiä raskaita tappioita, ja sodan lopussa se oli entisen itsensä varjo.

Kaiken kaikkiaan Wehrmacht oli voimakas ja tehokas sotilaallinen voima, jolla oli keskeinen rooli. Natsi-Saksan aggressiivisessa laajentumisessa toisen maailmansodan aikana. Sotahistorioitsijat ja analyytikot tutkivat edelleen sen taktiikoita ja strategioita.